Sketsisarja Velipuolikuusta on aikaa jo miltei 40 vuotta ja se käytti tuon ajan ilmaisutapoja hyödykseen ennennäkemättömällä tavalla. Tänään nuo ilmaisut eivät toimi lainkaan, mutta uudelleen katsottuna ne naurattavat aikalaisia edelleen. Sarja sisälsi kaikkiaan 14 jaksoa ja se oli suosittu, mutta silti hauska yksityiskohta on se, että sitä haukuttiin ensimmäisen kuuden jakson ajan. Kriitikot kirjoittivat, että ohjelmasta ei ymmärrä oikeastaan yhtään mitään. Velipuolikuu näyttelijät sen sijaan olivat tuon ajan parhaimmistoa. Mikä sarjassa kuitenkin koukutti?
KOHELTAVA VELIPUOLIKUU
Näin jälkeenpäin ajatellen Velipuolikuu saattoi olla hiukan aikaansa edellä ja armoton koheltaminen saattoi tulla katsojille sekä varsinkin kriitikoille yllätyksenä. Huumori ja aiheet sen sijaan purivat ainakin katsojiin. Kun kuusi ensimmäistä jaksoa oli saatu esitettyä, katsojat sekä kriitikotkin saivat juonesta kiinni ja suosio osoitti, että rakenne, joka jaksoissa oli, alkoi toimimaan odotetulla tavalla.
Käsikirjoitusta laativat Kari Kyrönseppä, Heimo Holopainen, Kari Heiskanen sekä Pirkka-Pekka Petelius. Mielenkiintoisinta oli, että tekijät eivät milloinkaan tarkkaan miettineet sitä, millaiselle katsojakunnalle he sarjan tekivät ja kohdistivat. He kokivat onnistuneensa, jos sarjasta puhuttiin innostuneesti viikonlopun jälkeen. Vaikka alku oli hankala, voidaan jälkeenpäin sanoa konseptin olleen juuri oikeanlainen.
VELIPUOLIKUU NÄYTTELIJÄT OLIVAT ALANSA PARHAIMMISTOA
Sketsien tekeminen vaatii näyttelijältä tietynlaista tahtoa ja sama pätee draamaan, jonka ovat Lehmän vuosi näyttelijät myös saaneet huomata. Esko Hukkanen, joka on esiintynyt molemmissa, oli hyvin karismaattinen, pitkän linjan näyttelijä ja pystyi heittäytymään yhtä lailla draamaan sekä huumoriin.
Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Heiskanen kirjoittamisen lisäksi myös näyttelivät Velipuolikuussa. Pirkka-Pekassa on luontaista koomikkoa, joten hän sopi erinomaisesti juuri tämän tyyppiseen sketsiin. Kari Heiskanen oli täydellinen valinta Peteliuksen pariksi ja näiden kahden esiintymistä oli tuolloin todella hauska seurata. Myöhemmin Kari siirtyi hiukan vakavampien esitysten pariin.
Niko Saarela ja Robin Relander olivat myös Velipuolikuu näyttelijät. Nikon ura näyttelijänä on jatkunut sketsisarjan jälkeen, mutta Robin Relander katosi julkisuudesta kokonaan. Hän ei jatkanut uraansa näyttelijänä vaan siirtyi kauppiaaksi Kööpenhaminaan. Tottahan on, että kaikkien näyttelijänura ei välttämättä ota riittävästi tuulta alleen tai siitä ei ole itse riittävän kiinnostunut. Olisiko uran jatkumisessa auttaneet kasinot ja pieni hyvä tuuri? Sitä on vaikea sanoa.
VELIPUOLIKUUN NAISNÄYTTELIJÄT
Eeva Litmanen on ollut monipuolinen näyttelijä ja hän on ollut Velipuolikuun lisäksi monessa muussakin sketsikokonaisuudessa. Hänelle oli ominaista heittäytyminen rooliin täysillä ja hänen naurunsa on todella tarttuvaa. Eeva olikin Velipuolikuussa kantava voima hulvattomien miesten rinnalla.
Pirjo Bergström oli sarjassa mukana neljä ensimmäistä jaksoa ja sen jälkeen hänen tilalleen tuli Seija Kareinen. Pirjo on tyyliltään hyvin rempseä ja sopi rooliinsa todella hyvin. Hän olikin musikaalisesti hyvin lahjakas. Seija puolestaan teki suhteellisen lyhyen, mutta hauskan uran viihteen parissa ja siirtyi sen jälkeen Verovirastoon töihin. Oltiinpa sarjasta aluksi mitä mieltä tahansa, niin ainakin näyttelijät olivat tuolloin niin sanottuja koko kansan tähtiä .
MISTÄ VELIPUOLIKUU NÄYTTELIJÄT MUISTETAAN?
Sarjan sketseissä sattui ja tapahtui, mutta erityisen hyvin jäi mieleen jokaisen jakson lopussa esitetty vanha tuttu schlager: Muistan sua, Elaine. Sen esitti aina Pirkka-Pekka ja siitä tuli väistämättä Velipuolikuun ansiosta hitti. Siitä alkoi myös Peteliuksen laulajanura. Lisäksi sarja muistetaan siitä, että se oli varsin erilainen sekä suorastaan raikas.
Siinä esiin tuodut hyvinkin absurdit oivallukset elivät omaa elämäänsä kansan suussa vielä muutamia vuosia sen jälkeen, kun sketsien esittäminen TV:ssä oli jo lopetettu. Velipuolikuu eli silloin ajan hermolla ja toi esiin sen aikaista elämää sekä huumoria. Se oli hiukan jopa aikaansa edellä, mutta kansa sai sitä, mitä se tahtoi.